Suomalaisen päivähoidon ihmiskäsitys

                       Suomalaista päivähoitoa ei yleisesti ottaen voi katsoa minkään yksittäisen ihmiskäsityksen näköiseksi.  Erityisesti yksityisessä päivähoidossa voi olla enemmän painotusta erilaisiin ihmiskäsityksiin, esimerkiksi kristillisyyttä korostavat päivähoidot. Kunnallisessa sekä valtaosassa yksityistä päivähoitoa, on viitteitä eri ihmiskäsityksiin: painottaen pitkälti mielestäni holistiseen ihmiskäsitykseen, samalla myös korostaen ihmisarvoa ja humanistista näkemystä. Kasvatuksessa korostuu myös väistämättä vahvasti kasvattajan oma ihmiskäsitys, ihminen luo aina tahtomattaankin oman peilikuvansa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Kasvatuksellisesta ihmiskäsityksestä

Etsitään vastauksia kysymyksiin: Missä suhteessa ihminen on muokattavasti? Minkälaiset mahdollisuudet kasvatuksella on vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen? Kenellä on oikeus vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen? Kenellä on velvollisuus vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen? Miten tarpeellista tai välttämätöntä kasvatus on kasvun ja kehityksen kannalta? Onko ulkopuolisen mahdollisesti ratkaisevasti vaikuttaa lapsen kasvuun?

Tähänkään ei ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia. Henkilökohtaisesti näen että luomalla kasvunalustan ihmisen fysiologiseen, psykologiseen ja sosiologiseen kehittymiseen yksilöllisesti ollaan jo vahvalla jäällä ihmisen kasvun ja kehittymisen tiellä. Ihmistä ei tulisi lähtökohtaisesti lähteä ”muokkaamaan”, pikemminkin antaa eväät itsenäiseen kehittymiseen. Kasvatus on välttämätöntä, mutta samalla vain osa ihmisen kasvun tiellä. Kasvatus ja kasvaminen eivät päädy lapsuuteen, se on vauvasta vaariin ja mummoon tapahtuva prosessi. Näkisin kasvatus ja kehitys ”oikeuden” mieluusti eräänlaisena jokamiehen oikeutena, jossa jokainen toisen yksilön kanssa oleva yksilö tuo omat ominaispiirteensä sosiaalisen kanssakäymisen tai sitä vahvempien tunnesiteiden kautta. Ihmisen arvomaailma, moraali sekä eettiset periaatteet tuovat omat yksilölliset velvollisuutensa kasvun ja kehityksen vaikuttamisessa. Myös yhteiskunta sanelee omat pelisääntönsä velvollisuuksista. Ulkopuolisen mahdollisuuksista vaikuttaa ratkaisevasti vaikuttaa lapseen kasvuun, voisin kysyä miten määritellään ulkopuolinen? Jos lapsen kanssa perheen ulkopuolella on päivittäin tekemisessä, vaikuttaminen on väistämätöntä eikä mielestäni voida käyttää termiä ulkopuolinen. Halu, tahto ja jatkumo ovat tässä avainsanoja.

Kasvattajan tietoisuus ihmiskäsityksestä

Kasvattajana tietoisuus ihmiskäsityksistä korostuu siinä, että tiedostamme että olemme kaikki erilaisia ymmärtäen, tai vähintään hyväksyen jokaisen yksilön omat käsitykset. Ihmisinä näemme yhteiskunnallisen ihmiskäsityksen, joka muuttuu alati yhteiskunnan muuttuessa. Pystymme näin yhteiskunnalliseen kasvattamiseen, samalla myös itse kyseenalaistaen maailmaa ympärillämme sekä opettamaan ettei maailmassa ole oikeita ja/tai vääriä mielipiteitä.

Esimerkkinä: Itsestäni koen paradoksina nähdä nyky-yhteiskunnassa Marxilaisen ihmiskäsityksen ihannointia erityisesti politiikaltaan oikeistolaisten keskuudessa. Näen siis yksilönä vallitsevan yhteiskunnallisen ihmiskäsityksen, kyseenalaisten sitä, omaten mielipiteeni asiassa, kuitenkaan kyseenalaistamatta onko käsityksessä oikeaa tai väärää. Tämänkin yhteiskunnallisen ihmiskäsityksen vaihe mielestäni osaltaan todistaa ympäristön sekä sosiaalisten verkkojen suurta roolia ihmisen hakiessa omaa ihmiskäsitystään.

Ihmiskäsityksen näkyminen käytännön toiminnassa

Näkisin mieluusti päivähoidossa enemmänkin humanistista näkemystä jossa tuetaan yksilöä tiedostavana, itseään kehittävänä, ympäristössään aktiivisesti toimivana ja havainnoivana, ajattelevana ihmisenä. Suomalaisessa päivähoidossa korostuu yksilöllisyys kasvatuksen ja ohjauksen tukemisessa vahvasti. Näkisin mieluusti yksilöllisyyden korostamisen vahvempana tukemisena myös lapsen vahvuuksien esiintuomisessa, innoittavan ja motivoivan kasvattajan roolissa. Tämä pätee myös Suomalaisen perheen rooliin kasvatustyössä.                        

Ihmiskäsitykseni

                 Henkilökohtaisesti myös ammennan ihmiskäsitystäni laajalti. Tunnistan itseni holistisen ihmiskäsityksen ymmärtäjänä, humanistina joka näkee biologisen ihmiskäsityksen mukaisen käyttäytymismallin. Näen myös ihmisen pohjimmiltaan hedonistisena, tavoitellen mielihyvää ja välttäen mielipahaa. Tämä näkemys on myös Freudilaisen ihmiskäsityksen perusteena.

Lainaus: ihmiskäsitystehtävästäni kasvun tuki-ja ohjaus jaksolta (Joulukuu 2007)