Asuntopolitiikka sekä asunnottomuus:

Valitettava fakta on se että asunnottomuus on vain lisääntynyt myös Espoossa. Asunnottomuuden poistaminen edellyttää toimenpiteitä myös asunnottomien päivän ulkopuolella. Espoossa myös edelleen esiintynyt maahanmuuttajien keskittymiä tiettyihin asuinseutuihin, jopa yksittäisiin vuokrataloihin, tämä ei palvele mitään instanssia, eikä varsinkaan yksilöitä.

Sosiaali- ja terveystoimesta:

päivähoidon saralla kokemukseni kertoo valitettavasti yhä lisääntyvästä erityisavustajien tarpeesta. Monikulttuurisuus sekä lapsien/perheiden lisääntyvä pahoinvointi tuo vastaisuudessakin haasteita, johon tarvitaan monipuolista, ammattitaitoista ja toisiaan tukevaa henkilökuntaa. ” Terveys-, sosiaali-, koulutus-, vanhustenhoito- ja päivähoitopalveluihin on suunnattava riittävästi verorahoja, sillä korkeat maksut ja taksat rasittavat erityisesti pienituloisia kuntalaisia.” ,samalla korostaen kuitenkin ennaltaehkäisyn tärkeyttä resurssien jakamisessa. Espoossa on paljon hyviä kokeiluja ollut, esimerkkinä mainittakoon vaikka ”Iskä-Neuvola”, tätä tietä tulee jatkaa. Kunnasta löytyy paljon innovaatiota, tätä tulee tukea edelleenkin. Yhteistyötä alan järjestöjen kanssa varmasti voidaan vieläkin lähentää ja tiivistää.

Työn sankarit nyt ja tulevaisuudessa:

Henkilökunnan saatavuudesta ja riittävyydestä: suurien ikäluokkien eläköitymisikä on ovella, kuntatasolla tämä tuo haasteita niin palveluiden lisääntyvänä tarpeena, kuin myös uusien työntekijöiden rekrytoimisen kannalta. Työnhakijan markkinat alkavat olla alalla kuin alalla, kunnan tulee olla ”kilpailukykyinen” rekrytoija. Rahalla ei pitkälle kilpailla yksityisen sektorin kanssa, mielestäni palvelut, asuminen, liikkuminen ja viihtyisyys korostavat tällöin rooliaan työnantajan valtteina. Kunnalla tulee olla tarjota myös kohtuuhintaisia työsuhdeasuntoja kiristyvillä työmarkkinoilla. Tällä hetkellä työvoiman saatavuudessa on ollut erityisesti ongelmia terveyskeskuksissa lääkäreiden suhteen. Käsittääkseni edelleen myös esimerkkinä perheneuvolat toimivat edelleen työvoimapulan vuoksi vajaateholla, eivätkä pysty tuottamaan kaikille tarvittavia palveluja.

Työllisyydestä vielä: Espoon linja työllistää pitkäaikaistyöttömiä vasta 500 työttömyyspäivän jälkeen on käsittämätöntä. Ajan lyhentäminen ehkäisee osaltaan syrjäytymistä, sekä tuo muutamien valtion vähemmän maksamien eurojen sijaan osansa verotuloista, säästyneistä kunnallispalveluiden käyttötarpeesta sekä ennen kaikkea TOISTAEN ehkäisee yksilösyrjäytymistä. Oppisopimusta on vihdoin alettu myös Espoossa toteuttaa, toivottavasti tie tällä saralla pysyy ”aurattuna”.

Kaavoituksesta ja joukkoliikenteestä:

Kaupunkirakenteen tiivistäminen on varmasti meidän kaikkien mielestä ainoa oikea tie, jota hyvät joukkoliikenneratkaisut tukevat. Hista suunnittelu salattuine raportteineen osoittaa käsittämätöntä kaupunkisuunnittelua sekä virkamiespolitiikan ruman pään nostamista. Poikittaisliikenteen arvioitu 65% kasvu muutamassa vuosikymmenessä on hurja arvio. Joukkoliikenneratkaisuissa
ei tule jähmettyä todellakaan Metron jälkeiseen ”krapula”-tilaan, vaan rohkeasti lähdettävä liikkeelle kaupunkiradan jatkamista Espoon keskukseen ja eteenpäin, sekä poikittaisraideliikenteen kehittämiseen. Mieluusti näkisin myös tulevaisuudessa Kivenlahdesta eteenpäin menevän metrolinjan, täysien kantatie 51:n kaistojen tilalla. Tässä pallo on ensisijaisesti Kirkkonummen päättäjien käsissä kaavoituspäätöksiä tehtäessään. Näen että Jokeri 1 että suunnitelmissa oleva Jokeri 2-linjat olisivat erinomaiset päänavaajat poikittaisraideliikenteessä. Tässä yhteydessä näkisin 2-linjan jo kohtaavan tulevan Marja-radan. Joukkoliikenneratkaisujen tulee olla pitkäjännitteisiä, visioita joita toteutetaan. Espoo on teknologian kehto, olkaamme siis myös edelläkävijöitä tällä saralla.

Kulttuurista:

Tulisiko Espoon seurata Helsingin jalanjälkiä ja otettava ilmaiset käynnit museoihin käyttöön? Kyllä. Tapiola on kulttuurihistoriallisesti rapistuttuaankin arvokas, asetetaan se jälleen arvoiseensa asemaan teatteria unohtamatta.

Liikunnasta:

Espoossakin mielestäni kohtuuttoman suuren osan liikunnasta vie sisäliikunta ulkoliikunnan kustannuksella. Se ei liene ole keneltäkään pois, päinvastoin että ulkoliikuntamahdollisuuksia parannetaan ja paikkoja siistitään. Luonto liittyy toki ulkoliikuntaan, Espoo osaa myös olla hyvin ruma luonnossaan. Sisäliikuntapaikkoja tulee toki olla ja rakentaa myös tulevaisuudessa, ensisijaisena lienee nykyisten suunnitelmien mukaisesti Olari-Matinkylän uimahallin rakentaminen, viimeistään Leppävaaran hallin korjausten jälkeen. Elinkaarimalleihin tulee edelleenkin suhtautua kriittisesti, luotettavaa tietoa kustannusten suhteesta "vanhaan malliin" ei ole pitkään aikaan saatavilla.