Asuntopolitiikka sekä asunnottomuus:
Valitettava fakta on se
että asunnottomuus on vain lisääntynyt myös Espoossa. Asunnottomuuden
poistaminen edellyttää toimenpiteitä myös asunnottomien päivän
ulkopuolella. Espoossa myös edelleen esiintynyt maahanmuuttajien
keskittymiä tiettyihin asuinseutuihin, jopa yksittäisiin
vuokrataloihin, tämä ei palvele mitään instanssia, eikä varsinkaan
yksilöitä.
Sosiaali- ja terveystoimesta:
päivähoidon
saralla kokemukseni kertoo valitettavasti yhä lisääntyvästä
erityisavustajien tarpeesta. Monikulttuurisuus sekä lapsien/perheiden
lisääntyvä pahoinvointi tuo vastaisuudessakin haasteita, johon
tarvitaan monipuolista, ammattitaitoista ja toisiaan tukevaa
henkilökuntaa. ” Terveys-, sosiaali-, koulutus-, vanhustenhoito- ja
päivähoitopalveluihin on suunnattava riittävästi verorahoja, sillä
korkeat maksut ja taksat rasittavat erityisesti pienituloisia
kuntalaisia.” ,samalla korostaen kuitenkin ennaltaehkäisyn tärkeyttä
resurssien jakamisessa. Espoossa on paljon hyviä kokeiluja ollut,
esimerkkinä mainittakoon vaikka ”Iskä-Neuvola”, tätä tietä tulee
jatkaa. Kunnasta löytyy paljon innovaatiota, tätä tulee tukea
edelleenkin. Yhteistyötä alan järjestöjen kanssa varmasti voidaan
vieläkin lähentää ja tiivistää.
Työn sankarit nyt ja tulevaisuudessa:
Henkilökunnan
saatavuudesta ja riittävyydestä: suurien ikäluokkien eläköitymisikä on
ovella, kuntatasolla tämä tuo haasteita niin palveluiden lisääntyvänä
tarpeena, kuin myös uusien työntekijöiden rekrytoimisen kannalta.
Työnhakijan markkinat alkavat olla alalla kuin alalla, kunnan tulee
olla ”kilpailukykyinen” rekrytoija. Rahalla ei pitkälle kilpailla
yksityisen sektorin kanssa, mielestäni palvelut, asuminen, liikkuminen
ja viihtyisyys korostavat tällöin rooliaan työnantajan valtteina.
Kunnalla tulee olla tarjota myös kohtuuhintaisia työsuhdeasuntoja
kiristyvillä työmarkkinoilla. Tällä hetkellä työvoiman saatavuudessa on
ollut erityisesti ongelmia terveyskeskuksissa lääkäreiden suhteen.
Käsittääkseni edelleen myös esimerkkinä perheneuvolat toimivat edelleen
työvoimapulan vuoksi vajaateholla, eivätkä pysty tuottamaan kaikille
tarvittavia palveluja.
Työllisyydestä vielä: Espoon linja
työllistää pitkäaikaistyöttömiä vasta 500 työttömyyspäivän jälkeen on
käsittämätöntä. Ajan lyhentäminen ehkäisee osaltaan syrjäytymistä, sekä
tuo muutamien valtion vähemmän maksamien eurojen sijaan osansa
verotuloista, säästyneistä kunnallispalveluiden käyttötarpeesta sekä
ennen kaikkea TOISTAEN ehkäisee yksilösyrjäytymistä. Oppisopimusta on
vihdoin alettu myös Espoossa toteuttaa, toivottavasti tie tällä saralla
pysyy ”aurattuna”.
Kaavoituksesta ja joukkoliikenteestä:
Kaupunkirakenteen
tiivistäminen on varmasti meidän kaikkien mielestä ainoa oikea tie,
jota hyvät joukkoliikenneratkaisut tukevat. Hista suunnittelu
salattuine raportteineen osoittaa käsittämätöntä kaupunkisuunnittelua
sekä virkamiespolitiikan ruman pään nostamista. Poikittaisliikenteen
arvioitu 65% kasvu muutamassa vuosikymmenessä on hurja arvio.
Joukkoliikenneratkaisuissa
maanantai, 14. huhtikuu 2008
Kommentit